Onnistunut koulutehtävä

Maalauksen näyttötyöni on vihdoin valmis. Kerron nyt vähän työni vaiheista ja millaista sen tekeminen oli. :)

Näytön aiheenahan siis oli paikka johon haluaisin matkustaa, ja tekniikkana akryylimaalaus. Aiheen päättäminen oli helppoa, sillä olen aina halunnut käydä Grand Canyonilla ja elämäni aikana meinaan käydäkin siellä ainakin kerran.

Aloitin tekemällä maalauspohjan joka oli mitoiltaan 75cm x 100cm. Tarvitsimme maalauspohjan tekemiseen rimapuut, kankaan, sekä liimaa ja gessoa kankaan päällystämiseen.

Pohjan teon jälkeen rupesin luonnostelemaan paperille näkymää Grand Canyonista. Luonnostellessa hiki nousi hieman pintaan, sillä Grand Canyon ei ollut ainakaan piirrettynä mistään helpoimmasta päästä. Päätin tästä huolimatta että enää en muuta suunnitelmia ihan senkin takia että Grand Canyon todella on se paikka johon haluaisin matkustaa.

Hieman epävarmana lopulta nostin maalauspohjan telineeseen ja aloitin maalaamaan. Ensin pohjaväri, joka oli keltainen ja tämän jälkeen lyijykynällä sommittelua, että kaikki menee ainakin sen osalta nappiin. Sen jälkeen tuli pelottavin osuus, sillä piti alkaa maalaamaan pintoja. Hieman varoen sekoittelin värejä ja kokeilin erikoisempiakin väriyhdistelmiä, onneksi akryyleilla saa peitettyä niin hyvin toisten värien päälle, jopa valkoisella saa mustan peitettyä, kun jaksaa laittaa kerroksia. Suurilta osin akryylimaalauksessahan on kyse värien kerrostamisesta, lopulta useiden kerrosten jälkeen värisävyt kuultavat läpi luonnollisen näköisinä.

Useampia tunteja meni pähkäillessä värimaailmaa. Sommitteluakin jouduin hieman muuttamaan, mutta se ei ollut mikään ongelma minulle. Kuten kuka tahansa taiteilija, tahdoin työstäni mahdollisimman esteettisen näköisen.

Kun työ vihdoin oli valmis, olin hämmästynyt miten hyvin onnistuin, etenkin värien kanssa. Tietenkin lopussa tuli hieman kiire ja stressi, saanko siitä juuri sellaisen kun haluaisin. Jotkut pienet seikat jäivät ehkä minua mietityttämään, mutta ainakaan kavereideni ja muiden tuttujeni kehujen perusteella nämä seikat eivät kuitenkaan olleet mitään hengenvaarallisia ja silmiinpistäviä.

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että sain kolmosen arvosanaksi maalauksestani, josta olin alussa niin epävarma, mutta joka alkoi kuitenkin pian luistamaan kuin itsestään :)

Valmis työ kokonaisuudessaan :)

Miksi juuri taide?

Olen Anni eli Piu Pau ja olen aina pitänyt taiteesta. Opiskelen tällä hetkellä Lybeckerin käsi -ja taideteollisuusopistossa kuva -ja mediataidetta.
Tämä blogi sai alkunsa äidinkielen kurssilta, jossa tarkoituksemme oli tehdä omaan alaan liittyvä blogi, johon kirjoitamme mitä olemme oppineet ja saavuttaneet opiskelijoina.


Blogissani tulee olemaan kuvia töistäni sekä kokemuksia ja fiiliksiä taidealan opiskelijana. Tulen myös kirjoittamaan työssäoppimisjakson aikana mitä olen siellä oppinut ja mitä haluan oppia lisää (ja mitä tulen oppimaan, heh)


Olisi mahtavaa jos joku taidealasta kiinnostunut saisi blogistani inspiraatiota lähteä opiskelemaan tätä alaa. Taide on hauskaa vaikkakin välillä tulee huonojakin päiviä eikä jaksaisi olla lainkaan luova, mutta kokemuksen äänellä voin sanoa että tämä koulu on best by far kaikista kouluista missä nyt koskaan olen opiskellut.

Lybeckeristä sain kuulla syksyllä 2013 eräällä työttömille nuorille järjestetyllä urasuunnittelu-kurssilla, jossa pohdin mihin mennä opiskelemaan. Takana oli siis puoli vuotta parturi-kampaaja-alan juttuja ja sitten vielä vuosi aikuislukiota, ja sen jälkeen vuosi työttömänä jolloin pääsin oikeasti miettimään mitä haluan opiskella ja mikä on minulle yleensäkin tärkeää elämässä.

Kurssilla eräs valmentaja mainitsi minulle Lybeckerin kun kerroin että olen kiinnostunut taiteesta ja pidän maalaamisesta ja piirtämisestä. Seuraavaksi suunnistin Ouluhalliin Eteenpäin-messuille jossa päädyin Lybeckerin pisteelle. Hetken juteltuani Lyben edustajan kanssa tajusin että tähän kouluun haen ja sinne myös aion päästä.

Niinhän siinä sitten kävi että kesän jälkeen tuli muutto Oulusta Raaheen. Sain opiskelupaikan ja olin aivan innoissani. Tällä kertaa en jätä opiskeluja kesken, tämä on juuri sitä mitä haluan tehdä, haastavaa ja hauskaa, tosin välillä tekee mieli nakata pensselit ja paletit seinään kun ei onnistu. Mutta onneksi tässä koulussa on kannustavia opettajia joiden kanssa voi pohtia miten opiskelusta saisi mieluisampaa silloin kun mikään ei tunnu luistavan.




Tämä oli blogitekstini tällä kertaa, kuvia en vielä ole kovin kerennyt ottamaan, mutta kyllä niitäkin tämän blogin etenemisen myötä alkaa ilmestyä :)

<3: Piu Pau