Tämä viikko on ollut erilainen ja mielenkiintoinen Veeran verstaalla, sillä aloimme työstämään kehärumpuja. Ensimmäinen ajatukseni kehärummun rakentamisesta oli että se tulee varmasti olemaan monimutkaista ja keskittymistä vaativaa hommaa. Sitä se olikin, mutta tietyllä tapaa myös rentouttavaa ja mitä enemmän rumpua työsti, sitä enemmän tuli tunne, että tämän on nyt onnistuttava, kun on jo tiettyyn pisteeseen päästy.
Ensimmäiseksi teimme rummun kehän, joka tehtiin uittamalla koivuvaneeria lämpimässä vedessä, jotka sen jälkeen taivutettiin ympyrän muotoon ja liimattiin puuliimalla yhtenäiseksi. Liimaaminen oli haastavaa, sillä vaneerien väliin jäi usein "irvistäviä" rakoja, jotka tuli saada umpeen. Liiman kuivuttua käsittelin kehän punaruskealla petsillä ja jälkeen päin mehiläisvahalla.
Teimme rummun kalvon poron nahasta, josta meitä varoiteltiin ajoissa, että se tulee olemaan haisevaa ja hieman "ällöttävää" touhua, sillä poronnahat kasteltiin ja sen jälkeen pingotettiin rummun ympärille. Itselleni hajusta ei ollut juurikaan mitään haittaa ja homma sujui muutenkin hyvin. Värjäsin nahan samalla petsillä kuin kehänkin. Pingotimme pareittain rummun nahan kiinni kehikkoon ja annoimme kuivua yön yli.
Rummun kalvon kuivuttua ja pingotuttua tein kuvioinnin rumpuuni hennalla. Kävin lukemassa voimaeläimistä netistä ja päädyin lopputulokseen että muurahainen kuvastaa itseäni jokseenkin hyvin. Pieni ja sinnikäs kun olen 😂
Rumpu ei ole vielä täysin pingottunut, sillä poronnahka saattaa kuivua viikonkin ajan. Sitten kun kaikki rypyt ovat pingottuneet pois ja rumpu soi kauniisti, päällystän vielä rumpuni kauttaaltaan mehiläisvahalla. 😊
