Maalauksen työstämistä Veeran verstaalla

Viimeistä tekstiä pukkaa ennen valmistumistani! Tämä postaus kertoo eräästä näyttötyöstä, jonka olen tehnyt työssäoppimiseni aikana. 

Kyseessä oli siis akryylimaalaus asetelmasta maalauspohjalle. Aikaa minulla ei ollut kauheasti ennen kaikkien näyttötöideni arviointia, vain 3 päivää. Päätin siis tehdä asetelmasta sellaisen, joka olisi suhteellisen helppo vääntää siinä ajassa.

Asetelmaani kuului keltainen nalle, jalkapallo, lankakerä, huonekasvi ja kangaspala. Valaistuksen valinta oli kaikista haastavin. Tuli miettiä, minkälainen valo ei rasittaisi silmiäni pitemmän päälle. Valitsin lopulta keltaisen hehkulampun. 

Aloitin maalaamisen. Pohjavärit ensin, sitten pintojen maalailua. Tässä vaiheessa huomasin, miten huonot akryylivärit minulla oli käytössä (Lidlistä, Crelando merkkiset pikkutuubit) ja kirosin sitä, miten kauan aikaa ne veivät kerrostaa, koska olivat niin läpikuultavia. Päätin vaihtaa maalini Veeran verstaalta löytyneisiin astetta helpompiin akryyleihin ja sen jälkeen ongelma oli ohi. Huhhuh.

Tässä kuvassa näkyy hieman yksityiskohtaa maalauksesta. Päätin jättää nallen kasvottomaksi, työkavereideni mielestä se luo maalaukseen "psykedeelisen" tunnelman ja sen halusin siinä säilyttää :D

Valmis työ! 

Omasta mielestäni maalaus onnistui suht. hyvin siihen nähden, että tein sen melko kiireessä. Maalit vielä kuivasivat silloin, kun vein työtäni arvioitavaksi. Näen tässä työssä kyllä paljon korjattavaa. etenkin pallo, joka on jotenkin irrallinen ja eri värimaailmaa kuin muu osa maalauksesta häiritsee minua. Nalleen ja lankakerään olen tyytyväinen, niitä taisin työstääkin hieman kauemmin. Tämä taideteos on selkeästi vielä kesken ja  tulen varmasti jatkamaan tätä vielä jossain vaiheessa. Kaikesta huolimatta sain tästä arvosanaksi 2, eli hyvä. Ei valittamista :)

Ammattietiikka ja viestintä TOP-paikallani

Tämä on ns. "loppuraportti" liittyen äidinkielen TOP-blogi kurssiin, siksi kuulostan hieman virallisemmalle kuin yleensä :)

Veeran verstaalla ammattietiikka käy ilmi monissa eri tilanteissa. Tällä työpaikalla on paljon kirjoittamattomia sääntöjä, joista kerron tässä blogitekstissä tarkemmin.

Top-paikallani pätee tietenkin vanha perus sääntö, että tullaan ajoissa töihin tai sovittuun paikkaan, mutta asiat, kuten tekijänoikeusjutut ja toisten ihmisten yksityisyys ei välttämättä tule kaikilla heti mieleen, kun puhutaan ammattietiikasta. Tekijänoikeudethan tulevat automaattisesti jokaiselle teokselle, mitä verstaalla tehdään. Niistä ei siis tulisi jakaa kuvia ilman tekijän lupaa. Jos luvan on saanut, on aina kirjoitettava tekijän nimi teoksen ohelle. Myöskin jos työpaikalla ottaa valokuvia, ei kenenkään kasvoista saa laittaa nettiin kuvia, ellei suostumusta ole.

Työssäoppimispaikallani on yleisesti todella selkeät säännöt ja niitä olen noudattanut. En ole esimerkiksi laittanut kenenkään kasvoista tai teoksista kuvia tähän blogiin tai muuallekaan. Tietenkin minun saattaisi olla hyvä opetella kysymään ihmisiltä enemmän, josko heidän kasvonsa saisi näkyä  tai että saisin esitellä joitakin teoksia blogissani. Siten saisin blogista mielenkiintoisemman, jos kirjoittaisin muistakin asioista, kuin vain omista tekemisistäni. Kysymällähän ei menetä mitään!

Yksi asia, jota voisin opetella, olisi tehtävien ajoittaminen. Välillä viihdyin ehkä liiankin hyvin TOP-paikallani ja kouluhommat meinasivat vähän unohtua, siksi kirjoitankin vielä tässä. :D Kyllähän se itseni kannalta olisi helpompi, jos osaisin jaksottaa eri tehtävät ja tehdä niitä säännöllisemmin. Mutta minkä sille voi, kun työpaikalla on liikaa houkutuksia, mm. kehärummun rakennus, josta en varmaan koskaan lopeta puhumista. 😂



Viestintätilanteista sen verran, että olen kokenut tulevani hyvin toimeen työpaikkaohjaajani kanssa. Aina, jos olen kysynyt jotain, olen saanut vastauksia. Välillä koin olevani jopa hieman ärsyttävä kysyessäni niin paljon, mutta ihana työpaikkaohjaajani vastasi aina kärsivällisesti. Häneltä sain myös paljon oppia liittyen rahoitussuunnitelman tekoon ja muihin itselleni haastaviin koulutehtäviin.

Hän perehdytti minut työtehtäviini jo ihan alussa, kun luulin ensin, että toimisin koko TOP-jakson ajan ohjaajana nuorille. Minulle hän sanoi, että ikäni puolesta voisin mennä nuorten sekaan tekemään samoja asioita kuin hekin tekevät. Sehän minulle sopi :D Olen jonkun verran tehnyt ohjaustyötäkin työpaikalla, mutta enimmäkseen olen ollut hyväntuulen lähettiläs 😁

Työkaverini ovat varmaankin parasta sakkia koko maailmassa. Kuulostaa ehkä siltä, että valehtelisin, mutta en voisi olla yhtään enempi tosissaan, kun niin sanon. Yhteystyö meillä on pelannut hyvin varmaan sen takia, että olemme suunnilleen samaa ikäluokkaa ja meidän arvomaailmat ja intohimo taiteeseen yhdistää meitä. Heiltä olen oppinut entistä enemmän suvaitsevaisuutta ja avoimuutta uusiin asioihin, mitä elämässä tulee vastaan. He ovat myös kannustaneet minua ja välillä keskustelumme menevätkin todella syvällisiksi 🤪

Jos haluaisin oppia jotain muilta työntekijöiltä, kysyisin Veeran verstaan perustajalta, Eevalta, kuinka hän on 15-vuotta pitänyt pystyssä niinkin menestynyttä työttömien nuorten taidepajaa, kuin Veeran verstas, ilman sen kummempia ongelmia. Taidealan yrittäjyys on mietityttänyt itseäni jo pitemmän aikaa ja olisihan se mukava saada vastauksia taideopiskelijana tällaisiin kysymyksiin :)


Olen ollut hyvin otettu palautteesta, jota olen saanut niin työskentelystäni, sekä näyttötehtävistäni. Työpaikkaohjaajani jopa pyysi minua opiskelujeni päätyttyä työkkärin kautta tulemaan heille jatkamaan vielä ensi kevääksi. Sen parempaa palautetta ei voi olla. Ehkä jatkan tänne kirjoittelua vielä kevään puolella, jos matkani Veeran verstaalla on jatkuakseen! :3

Valmis omakuva!

Vihdoin sain omakuvani valmiiksi! 😊 Tämän omakuvan maalaaminen oli todellakin melkoinen seikkailu, sillä värimaailma on ihan päinvastainen, mitä oli ensin tarkoitus 😄

Yhdessä vaiheessa päätin, että annan maalaukseni tekeytyä juuri sellaiseksi, kuin hän itse haluaa tekeytyä 🤗

Työkavereideni kanssa vitsailin, että itsessään maalaukseni ei ole taideteos, mutta se, millaisen muutoksen se on kokenut lyhyessä ajasta, on.

Lopputulokseen olen suhteellisen tyytyväinen. Pidän itse eniten ihon sävyn pehmeydestä, sekä omakuvani ilmeestä, jota työkaverini kutsuivat "muikeaksi" 😂

Omakuvan työstämistä

Aikaa on kulunut viime postauksesta, sillä olen aloittanut erään näyttötyöni, jonka aiheena on omakuva joka on maalattu vesiliukoisilla öljyväreillä. Omakuva on melko laaja käsite, mutta päätin maalata kuvan kasvoistani, sillä halusin saada haastetta (en ole kauhean hyvä ihmisten maalaamisessa)

En ole ikinä ollut hyvissä väleissä öljyvärien kanssa, mutta työni on tähän mennessä onnistunut suhteellisen hyvin. Ainakin siihen nähden että maalaan nyt toista kertaa kyseisillä maaleilla.

Minun tapaani maalauksesta ei tule tismalleen samanlaista, millaiseksi olen sen alunperin suunnitellut, mutta pidän ajatuksesta että maalaus "elää" sen työstämisen aikana omanlaisekseen. Tästä ajattelutavasta on tullut minulle ikäänkuin tavaramerkki, enkä siksikään kuluttanut suunnitteluun liikaa aikaa.

Ylhäällä kuva vaiheessa olevasta maalauksesta

Rock my heart- elokuva-arvostelu🐴

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä lasten- ja nuortenelokuvien festivaaleja. Kävimme Veeran verstaan porukan kanssa Finnkinossa katsomassa nuortenelokuvan nimeltä Rock my heart.

Elokuva kertoo nuoresta sydänvaivaisesta tytöstä joka löytää elämälleen uuden tarkoituksen ratsastuskilpailun ja hevosen kouluttamisen myötä.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että elokuva tulisi varmaan olemaan kliseinen "heppatyttöleffa" enkä liioin innostunut siitä. Kuitenkin elokuvan nähtyäni totesin, että se oli ihan katsottava ja hahmot oltiin hyvin toteutettu. Tietenkin elokuvassa oli joitakin kliseisiä kohtauksia, mutta yllättävän vähän. Monet muutkin olivat kanssani samaa mieltä.

Vaikka elokuva olikin ihan hyvä, ei se kuitenkaan minua innostanut katsomaan lisää vastaavanlaisia elokuvia, etenkään kun en itse tiedä juuri mitään hevosista tai ratsastamisesta. Joku joka on kiinnostunut aiheesta saattaisi saada elokuvasta enemmän irti. On myös muistettava että elokuva on nuorille suunnattu. Elokuva saa kolme tähteä minulta. ⭐⭐⭐

Tässä oli tämmöinen suppea elokuva-arvostelu. Tällä viikolla saattaa tulla lisääkin, sillä meidän koko viikko on pyhitetty elokuvien katsomiselle. 😊

Kehärummun rakentamista

Tämä viikko on ollut erilainen ja mielenkiintoinen Veeran verstaalla, sillä aloimme työstämään kehärumpuja. Ensimmäinen ajatukseni kehärummun rakentamisesta oli että se tulee varmasti olemaan monimutkaista ja keskittymistä vaativaa hommaa. Sitä se olikin, mutta tietyllä tapaa myös rentouttavaa ja mitä enemmän rumpua työsti, sitä enemmän tuli tunne, että tämän on nyt onnistuttava, kun on jo tiettyyn pisteeseen päästy.

Ensimmäiseksi teimme rummun kehän, joka tehtiin uittamalla koivuvaneeria lämpimässä vedessä, jotka sen jälkeen taivutettiin ympyrän muotoon ja liimattiin puuliimalla yhtenäiseksi. Liimaaminen oli haastavaa, sillä vaneerien väliin jäi usein "irvistäviä" rakoja, jotka tuli saada umpeen. Liiman kuivuttua käsittelin kehän punaruskealla petsillä ja jälkeen päin mehiläisvahalla.

Teimme rummun kalvon poron nahasta, josta meitä varoiteltiin ajoissa, että se tulee olemaan haisevaa ja hieman "ällöttävää" touhua, sillä poronnahat kasteltiin ja sen jälkeen pingotettiin rummun ympärille. Itselleni hajusta ei ollut juurikaan mitään haittaa ja homma sujui muutenkin hyvin. Värjäsin nahan samalla petsillä kuin kehänkin. Pingotimme pareittain rummun nahan kiinni kehikkoon ja annoimme kuivua yön yli.

Rummun kalvon kuivuttua ja pingotuttua tein kuvioinnin rumpuuni hennalla. Kävin lukemassa voimaeläimistä netistä ja päädyin lopputulokseen että muurahainen kuvastaa itseäni jokseenkin hyvin. Pieni ja sinnikäs kun olen 😂

Rumpu ei ole vielä täysin pingottunut, sillä poronnahka saattaa kuivua viikonkin ajan. Sitten kun kaikki rypyt ovat pingottuneet pois ja rumpu soi kauniisti, päällystän vielä rumpuni kauttaaltaan mehiläisvahalla. 😊

Veeran Verstas TOP- paikkana

Pitkästä aikaa kirjoittelen nyt tänne! Olen nyt ollut työssäoppimassa Veeran Verstaalla ja olen pitänyt tästä paikasta äärimmäisen paljon. Heti kun tulin tänne, minut otettiin lämpimästi vastaan ja työskentelen mukavimpien mahdollisten ihmisten kanssa. :) Välillä käytännön asiat mm. tämä blogi (oi voi) meinaa unohtua, kun joka viikko täällä tehdään eri asioita ja olen itsekin päässyt kokeilemaan juttuja, joita en ennen ole edes kuvitellut pääseväni kokeilemaan.

Veeran Verstas on siis nuorten taidepaja, jossa on nuoria aikuisia kuntoutumassa ja työkokeilussa. Joka viikko verstaalle tulee uusi ohjaaja opettamaan "veeroille" erilaisia taiteeseen, itsetuntemukseen ja voimavaroihin liittyviä kursseja. Tähän asti olen kokenut jokaisen viikon erittäin mielenkiintoiseksi ja olen itsekin osallistunut kursseille.

Ensimmäisenä viikkona teimme aarrekartaksi kutsutun kollaasin, johon liimasimme aikakausilehdistä löytämiämme sanoja, lauseita ja kuvia jotka kertovat itsestämme ja unelmistamme.

Seuraavalla viikolla pääsimme sitomaan oman kovakantisen kirjan. Se oli helpompaa, kuin olin aiemmin kuvitellut ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Otimme kirjat heti valmistumisen jälkeen käyttöön ja joka aamu aloitamme päivän aivojumpalla ja aamusivujen kirjoittamisella, jonka tarkoituksena on "valmistaa" aivot uuteen päivään.

Kolmantena viikkona teimme graffiteja. Se lienee kaikista erikoisin asia jota olen päässyt täällä kokeilemaan. Sain myös hyvää tietoa graffiteista, niiden historiasta ja uusia näkökulmia graffiteihin suhtautumiseen. Sain myös oppia, että niiden tekemiseen oikeasti tarvitaan taitoa ja vakaata kättä. Kurssin lopussa kävimme Hollihaan skeittipuistossa tekemässä omat graffitit lailliselle seinälle.

Neljäs viikko oli hieman erilaisempi kuin aiemmat kolme viikkoa. 

Aiheena oli itsetuntemus ja voimavarat. Aluksi ajattelin että sillä viikolla tekisin omia kouluhommia, mutta kurssi osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi ja yllättäen olin itsekin kuuntelemassa luentoa itsetunnosta. Pääsin tekemään enneagrammi testin, joka kertoi millainen ihmistyyppi olen: Innostuva suunnittelija.

Tällä viikolla maanantai ja tiistai menivät unisiepparia tehdessä. Tai oikeastaan sain niitä aikaiseksi kolme. Teimme unisiepparin verkon spiraalimaisella tekniikalla, joka oli monen mielestä turhauttavaa, mutta siitä huolimatta kaikki saivat sieppareistaan juuri oman näköisensä :)

Pyrin tästä viikosta lähtien olemaan hieman ahkerampi blogini suhteen. Yritän saada kirjoitetuksi joka viikko TOP-jaksostani täällä Veeran Verstaalla. :)

Ei tässä sitten muuta kuin ensi postaukseen!