Top-paikallani pätee tietenkin vanha perus sääntö, että tullaan ajoissa töihin tai sovittuun paikkaan, mutta asiat, kuten tekijänoikeusjutut ja toisten ihmisten yksityisyys ei välttämättä tule kaikilla heti mieleen, kun puhutaan ammattietiikasta. Tekijänoikeudethan tulevat automaattisesti jokaiselle teokselle, mitä verstaalla tehdään. Niistä ei siis tulisi jakaa kuvia ilman tekijän lupaa. Jos luvan on saanut, on aina kirjoitettava tekijän nimi teoksen ohelle. Myöskin jos työpaikalla ottaa valokuvia, ei kenenkään kasvoista saa laittaa nettiin kuvia, ellei suostumusta ole.
Työssäoppimispaikallani on yleisesti todella selkeät säännöt ja niitä olen noudattanut. En ole esimerkiksi laittanut kenenkään kasvoista tai teoksista kuvia tähän blogiin tai muuallekaan. Tietenkin minun saattaisi olla hyvä opetella kysymään ihmisiltä enemmän, josko heidän kasvonsa saisi näkyä tai että saisin esitellä joitakin teoksia blogissani. Siten saisin blogista mielenkiintoisemman, jos kirjoittaisin muistakin asioista, kuin vain omista tekemisistäni. Kysymällähän ei menetä mitään!
Yksi asia, jota voisin opetella, olisi tehtävien ajoittaminen. Välillä viihdyin ehkä liiankin hyvin TOP-paikallani ja kouluhommat meinasivat vähän unohtua, siksi kirjoitankin vielä tässä. :D Kyllähän se itseni kannalta olisi helpompi, jos osaisin jaksottaa eri tehtävät ja tehdä niitä säännöllisemmin. Mutta minkä sille voi, kun työpaikalla on liikaa houkutuksia, mm. kehärummun rakennus, josta en varmaan koskaan lopeta puhumista. 😂
Viestintätilanteista sen verran, että olen kokenut tulevani hyvin toimeen työpaikkaohjaajani kanssa. Aina, jos olen kysynyt jotain, olen saanut vastauksia. Välillä koin olevani jopa hieman ärsyttävä kysyessäni niin paljon, mutta ihana työpaikkaohjaajani vastasi aina kärsivällisesti. Häneltä sain myös paljon oppia liittyen rahoitussuunnitelman tekoon ja muihin itselleni haastaviin koulutehtäviin.
Hän perehdytti minut työtehtäviini jo ihan alussa, kun luulin ensin, että toimisin koko TOP-jakson ajan ohjaajana nuorille. Minulle hän sanoi, että ikäni puolesta voisin mennä nuorten sekaan tekemään samoja asioita kuin hekin tekevät. Sehän minulle sopi :D Olen jonkun verran tehnyt ohjaustyötäkin työpaikalla, mutta enimmäkseen olen ollut hyväntuulen lähettiläs 😁
Työkaverini ovat varmaankin parasta sakkia koko maailmassa. Kuulostaa ehkä siltä, että valehtelisin, mutta en voisi olla yhtään enempi tosissaan, kun niin sanon. Yhteystyö meillä on pelannut hyvin varmaan sen takia, että olemme suunnilleen samaa ikäluokkaa ja meidän arvomaailmat ja intohimo taiteeseen yhdistää meitä. Heiltä olen oppinut entistä enemmän suvaitsevaisuutta ja avoimuutta uusiin asioihin, mitä elämässä tulee vastaan. He ovat myös kannustaneet minua ja välillä keskustelumme menevätkin todella syvällisiksi 🤪
Jos haluaisin oppia jotain muilta työntekijöiltä, kysyisin Veeran verstaan perustajalta, Eevalta, kuinka hän on 15-vuotta pitänyt pystyssä niinkin menestynyttä työttömien nuorten taidepajaa, kuin Veeran verstas, ilman sen kummempia ongelmia. Taidealan yrittäjyys on mietityttänyt itseäni jo pitemmän aikaa ja olisihan se mukava saada vastauksia taideopiskelijana tällaisiin kysymyksiin :)
Olen ollut hyvin otettu palautteesta, jota olen saanut niin työskentelystäni, sekä näyttötehtävistäni. Työpaikkaohjaajani jopa pyysi minua opiskelujeni päätyttyä työkkärin kautta tulemaan heille jatkamaan vielä ensi kevääksi. Sen parempaa palautetta ei voi olla. Ehkä jatkan tänne kirjoittelua vielä kevään puolella, jos matkani Veeran verstaalla on jatkuakseen! :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti